Muistokirjoitus

Diakonissa Elli Kukkonen

Diakonissa Elli Kukkonen

Juvan seurakunnan eläkkeellä oleva diakonissa Elli Kukkonen kuoli 14.5. Hän oli syntynyt Juvalla 13.7.1926. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa hän osallistui, joskin sairauden heikentämänä, eläkediakonissojen tapaamiseen.

Maalaistalon tytär Elli oli jo nuorena kiinnostunut seurakuntatyöstä ja hengellisistä asioista. Kipinän diakoniatyöhön hän sai 1940-luvun loppupuolella silloiselta Juvan diakonissalta, Helvi Haajaselta, joka pyysi Elliä auttamaan Amerikan pakettien lajittelemisessa ja jakamisessa vähävaraisille lapsiperheille.  Sisar Helvin kehotuksesta Elli haki Pieksämäen Diakonissalaitokseen, johon hänet valittiin oppilaaksi lokakuussa 1948. Valmistuttuaan diakonissaksi hän sai kutsun työhön omaan kotiseurakuntaansa 1.12.1952 alkaen.

Asuinpaikaksi määrättiin Vuorenmaa, aluksi Karjalaisen maalaistalo, myöhemmin terveystalo. Seurakuntakodin valmistuttua talon yläkertaan tuli diakonissaa varten asunto, joka toimi myös vastaanottotilana.

1950-luvulla Elli kulki työmatkojaan kävellen ja polkupyörällä, talvella potkurilla tai hiihtäen. Hevoskyytiäkin hän sai tarvittaessa naapurista. Myöhemmin Elli hankki mopon ja v. 1962 osti oman auton, kuplavolkkarin.

Vastaanotolla eri-ikäiset kyläläiset saivat tarvittaessa monenlaista apua. Kotikäynnit sisälsivät sairaanhoitoa ja erilaisia huoltotoimenpiteitä. Työn kohteina olivat useimmiten vanhukset, yksinäiset, vähävaraiset lapsiperheet, eri tavoin syrjäytyneet, mutta diakonissan neuvokkuutta ja rohkeutta tarvittiin joskus myös ihmiselämän alkuvaiheessa.

Kotikäyntilaukusta löytyi erilaisten ensiapu- ja lääketarvikkeiden lisäksi Raamattu ja virsikirja, jotka olivat työvälineinä hengellisistä asioista keskusteltaessa. 1950 – ja 60 -luvuilla diakonissojen työhön kuului myös potilaskuljetuksia, kuolevan luona valvomista ja vainajan arkkuun laittamista. Työn laaja-alaisuutta kuvaa se, että Juvalla sisaret Helvi ja Elli pitivät myös tyttökerhoja ja leirejä. Esimerkkinä mainittakoon v. 1956 sisarten johtama tyttöleiri Soiniemen koululla, jossa oli mukana 70 tyttöä. Useilla silloisilla kerhotytöillä on vieläkin tapahtumista mieliin painuneita muistoja.

23 vuoden jälkeen Elli siirtyi asumaan kirkonkylään, mutta seurakunnan pohjoinen alue säilyi edelleen hänen pääasiallisena työkenttänään. Allekirjoittaneen kanssa yhteistä työaikaa kertyi 10 vuotta.

Sisar Elli jäi eläkkeelle v. 1986. Vapaaehtoistyö kotiseurakunnan, lähetystyön ja kansainvälisen diakonian hyväksi jatkui elämän loppuun saakka.

Eläkkeelle jäätyään Elli saattoi jatkaa täysipainoisemmin rakasta harrastustaan, puutöitä. Hän lahjoitti valmistamiaan kukkapöytiä, kelloja ym. arpajaisvoitoiksi lähetystyön hyväksi ja Yhteisvastuukeräykseen. Seurakunnan tiloistakin löytyy vielä Ellin kätten töitä, esim. Vuorenmaalta virsitaulu. Pitkän elämänsä aikana hän ehti laulaa sekä kirkko- että kamarikuorossa ja viimeksi päiväkuorossa, jonka perustajajäsen hän oli.

Helteisenä kesäkuun 7. päivänä saattelimme Kirkon ja kotiseurakunnan uskollisen palvelijan viimeiseen lepoon kirkkomaahan. Siunaus- ja muistotilaisuudesta muodostui lämminhenkinen kiitosjuhla, jossa oli tilaa muisteluille ja musiikille. Seurakuntamme diakoniatyön historiaan jäi värikäs lehti ajalta, jolloin sisar Elli kulki palvelun poluilla.

Marja-Terttu Valkeavuori, diakonissa

Ellin työtoveri ja ystävä

  • 08.07.2019

18 heinä

Armahtakaa!

Viime sunnuntain kirkkovuoden aihe puhui armahtamisesta. Jeesuksen opetuksessa minua sykähdyttää hänen kykynsä muuttaa kysymyksenasettelu aivan uuteen kulmaan. Jeesus tarjoaa meille uutta kultaista keskitietä tai kolmatta vaihtoehtoa. Lue lisää

11 heinä

Uusia virsiä voi opetella netissä

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka oppi kansakoulussa laulamaan virsiä. Virsien opettelu oli osa opetusohjelmaa. Virsiä laulettiin aamuhartauksissa mutta myös musiikkitunneilla. Käytössä oli vuoden 1938 virsikirja ja monet virret opin sen mukaisesti. Kouluaikaisessa virsikirjan nuottipainoksessa eli koraalivirsikirjassa oli suorastaan tähdellä merkitty virret, jotka sopivat koulussa opetettaviksi. Lue lisää

4 heinä

Muistoissa elävät

Sunnuntaina Koikkalan hautausmaalla otetaan käyttöön muualle haudattujen muistelukivi. Lähes jokaisella Suomen hautausmaalla on jokin paikka, jossa muistella muualle haudattuja. Juvan kirkolla tällaiset muistelupaikat ovat kirkkopihassa. Muistelupaikat ovat suosittuja ja täynnä kynttilöitä erityisesti jouluna ja pyhäinpäivänä. Niille viedään kynttilä, kun ei päästä muualle haudatun läheisen haudalle sellaista viemään. Lue lisää

18 heinä

Armahtakaa!

Viime sunnuntain kirkkovuoden aihe puhui armahtamisesta. Jeesuksen opetuksessa minua sykähdyttää hänen kykynsä muuttaa kysymyksenasettelu aivan uuteen kulmaan. Jeesus tarjoaa meille uutta kultaista keskitietä tai kolmatta vaihtoehtoa. Lue lisää

11 heinä

Uusia virsiä voi opetella netissä

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka oppi kansakoulussa laulamaan virsiä. Virsien opettelu oli osa opetusohjelmaa. Virsiä laulettiin aamuhartauksissa mutta myös musiikkitunneilla. Käytössä oli vuoden 1938 virsikirja ja monet virret opin sen mukaisesti. Kouluaikaisessa virsikirjan nuottipainoksessa eli koraalivirsikirjassa oli suorastaan tähdellä merkitty virret, jotka sopivat koulussa opetettaviksi. Lue lisää

4 heinä

Muistoissa elävät

Sunnuntaina Koikkalan hautausmaalla otetaan käyttöön muualle haudattujen muistelukivi. Lähes jokaisella Suomen hautausmaalla on jokin paikka, jossa muistella muualle haudattuja. Juvan kirkolla tällaiset muistelupaikat ovat kirkkopihassa. Muistelupaikat ovat suosittuja ja täynnä kynttilöitä erityisesti jouluna ja pyhäinpäivänä. Niille viedään kynttilä, kun ei päästä muualle haudatun läheisen haudalle sellaista viemään. Lue lisää