Tunnemuistoissa

Kävin Hildurissa koulumuistoja näyttelyssä ja ihastelin värssykirjoja ja niihin kauniilla käsialalla ilmeisimmin tarkoin harkitusti tallennettuja runonsäkeitä ja toivotuksia ystävälle. Liikutuin. Aivoni linkittivät asioita ja aiemmin oppimaani salamannopeasti yhteen. Ystävät, koulu, lapsuus, koti, kasvaminen, nuoruus, seurakunta, rippikoulu... Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Miten kuuluu kolmas käsky?

Kävin Hildurissa koulumuistoja näyttelyssä ja ihastelin värssykirjoja ja niihin kauniilla käsialalla ilmeisimmin tarkoin harkitusti tallennettuja runonsäkeitä ja toivotuksia ystävälle. Liikutuin. Aivoni linkittivät asioita ja aiemmin oppimaani salamannopeasti yhteen. Ystävät, koulu, lapsuus, koti, kasvaminen, nuoruus, seurakunta, rippikoulu... Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Miten kuuluu kolmas käsky?

Tarvitaan liikuttuminen, jotta asia painuu mieleemme. Oppimista tutkittaessa on ymmärretty käyttää tätä tunteella elämistä/kokemista hyväksi. Se on sitä tekemällä oppimista. Ja, että kertaus on opintojen äiti. Kyllä ulkoaopettelemisella ja lukuisille toistoilla meilkein mikä tahansa asia muistetaan. Vaan edelleen yhä vahvemmin, jos harjoitustilanteeseen on liittynyt jokin tunnekuohu. Kun aivomme tallentavat opittavan asian ja heränneen tunteemme yhdessä, ne ovat jatkossakin löydettävissä treitojärjestelmästämme toistensa avulla. Jostain tällaisesta lienee kyse silloin, kun esimerkiksi joki tuoksu vie meidät lapsuuden mummolakesään tai käytetty sana tai äänenpaino palauttaa mieliimme joukon koulukavereita tyttönimineen tai koko kompanjan alokkaiden aakkosjärjestyksen usean vuosikymmenen takaa. Vain meille merkitykselliset asiat siirrämme pitkäkestoiseen muistiimme muistoina. Muistot ovat myös sitä vahvempia, mitä useampi aisti niiden syntytilanteeseen liittyy.

On upeaa, että olemme tuntevia olentoja ja ihmisyyteen kuuluvat erilaiset tunnetilat ja niiden vaihtelu. Myös Eino Leinon, runon ja suven päivän jälkeisen sunnuntain Raamatuntekstit muistuttavat meitä rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön muodoin toisen ihmisen huomioimisesta, kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tässäpä siis muistovärssy Eino Leinolta meille, minulle ja sinulle. Sinulle ystäväni, lähimmäiseni: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk´ ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss´ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell´on Jumalakin.”

Anu Pelkonen, Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja

  • 12.07.2018